Aluetoiminta

Aluetoiminta

Suomen tietokirjailijat ry:llä on aluetoimintaa eri puolilla maata. Aluetoimikuntia on 13.

Aluetilaisuuksissa on mahdollista päästä kuulemaan esitelmiä ajankohtaisista aiheista ja yhdistyksen toiminnasta sekä tapaamaan alueen muita tietokirjailijoita.

Jäsenille korvataan matkakuluja aluetilaisuuteen ja yhdistyksen järjestämään koulutukseen edullisimman julkisen kulkuvälineen mukaan. Omavastuu on 15 euroa.

Tervetuloa mukaan aluetoimintaan!

Aluevastaavat:

• Uusimaa: Viljami Puustinen
• Lounais-Suomi: Lassi Saressalo
• Kanta-Häme: Maria Lassila-Merisalo
• Pirkanmaa: Riitta Suominen
• Päijät-Häme: Marja Huovila
• Kaakkois-Suomi: Ulla-Maija Sievinen
• Keski-Suomi: Anu Mustonen
• Etelä-Savo: Teuvo V. Riikonen
• Pohjois-Savo: Marketta Rantama
• Pohjois-Karjala: Marja Simola
• Etelä- ja Keski-Pohjanmaa: Ilkka Mäkelä
• Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu: Erkki Hujanen ja Katariina Vuori
• Lappi: Tittamari Marttinen

Uudenmaan aluevastaava on FM Viljami Puustinen, jonka kotipaikka on Helsinki.

3.8.2020

”Olen ollut tietokirjailija kolmekymppisestä. Esikoiskirjani This is U.S.A. – Hellsinki Rock’n’Roll Underground ’89–’99 tuli julki 2000. Sittemmin olen työskennellyt kulttuurilehtien toimituksissa rivirustaajasta päätoimittajaan, kirjoittanut kolme tietokirjaa: 22-Pistepirkko (2005), Kingston Wall – Petri Wallin saaga (2014) ja Veljekset Gallén (2020).

Koulutukseltani olen filosofian maisteri ja valmistunut Helsingin yliopistosta 2006.

Tässä tehtävässäni haluaisin tarjota jäsenistöllemme toivon pilkahduksia kirjoitustyön keskellä, iloista ja vakavaa keskustelua tietokirjallisuudesta, verkostoitumista ja yhdessäolon mahdollisuuksia.

Ollaan yhteyksissä!”

Kuva: Toni Härkönen, Like.

Lounais-Suomen aluevastaava on FT Lassi Saressalo, jonka kotipaikka on Turku.

4.1.2023

”Olen koulutukseltani folkloristi. Väittelin vuonna 1996 Kveenien, Pohjois-Norjassa asuvien suomensukuisten maahanmuuttajien jälkeläisten identiteetistä. Yliopistourani alkoi assistenttina vuonna 1972 ja päättyi noin vuonna 1987, jolloin siirryin Turun kaupungin kulttuurihallinnon piiriin vetämään nousevaa Kulttuurikeskusta Vanhalla Suurtorilla. Toki dosentuuri on pitänyt minut mukana yliopistoyhteisössä samoin kuin tuntiopettajan satunnaistyöt Åbo Akademissa

Vuonna 1989 sain Suomen halutuimman kulttuuritoimenjohtajan paikan Tampereelta, jossa toimin viitisentoista vuotta. Viimeiset viisi vuotta aktiivia työelämää kuluivat Helsingissä Kotiseutuliiton johtotehtävissä. Pendolino tuli tutuksi päivittäisenä liikkuvana toimistona.

Arvokas kokemus on ollut toimiminen Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran hallituksessa ja sen puheenjohtajana. Myös toiminta valtion Kirjastoapurahalautakunnan tietokirjallisuusosaston puheenjohtajana on tarjonnut näköalapaikan tietokirjallisuuteen. Olen julkaissut kymmenkunta monografiaa lähinnä perinteentutkimuksen alalta ja kirjoittanut historiaa uudelleen Suomesta karkotettujen ja paenneiden näkökulmasta.

Toimitettuja teoksia minulla on tusinan verran ja artikkeleja satakunta. Uusimmat tietokirjani ovat vuonna 2017 ilmestynyt Tarina Kevosta (Turun yliopisto), joka kertoo Lapin tutkimuslaitos Kevon kuusikymmenvuotiaasta taipaleesta, ja vuonna 2019 ilmestynyt Rajavartiolaitoksen satavuotisjuhlakirja Tarinoita rajalta. Nyt olen syventymässä saamelaiseen kertomusperinteeseen, jota koottiin suuressa tutkimushankkeessa 1970-luvulla, mutta jonka julkaiseminen on jäänyt pariin väitöskirjaan ja muutamaan tieteelliseen artikkeliin. Lisäksi kirjoittelen kirjaesittelyjä Kotiseutuliiton sivuille Kirjamakasiiniin ja arvostelen myös mm. Agricolassa. Olen myös SARVin jäsen.

Toiminta on käytännön syistä keskittynyt Turun seudulle, jossa suurin osa jäseniämme asuu ja työskentelee. Kokoonnumme kuukausittain sitseihin, jossa jäsenemme voivat esitellä uusia teoksiaan, arvioimme uusia tietokirjoja ja kuulemme myös jäseniä koskevia edunvalvontauutisia. Pyrin ulottamaan toimintamme myös Satakuntaan Porin seudulle. Innokkaat yhteystyökumppanit Porista voivat ottaa yhteyttä!”

Kuva: Reetta Tervakangas

Kanta-Hämeen aluevastaava on hämeenlinnalainen tutkija, kirjoittaja ja kouluttaja Maria Lassila-Merisalo.

21.5.2024

”Suurin intohimoni on vastuullinen faktapohjainen tarinankerronta. Väittelin kaunokirjallisten tekniikoiden käytöstä aikakauslehtiteksteissä Jyväskylän yliopistossa 2009. Olen journalistisen kirjoittamisen dosentti Jyväskylän yliopistossa ja viestinnän dosentti Helsingin yliopistossa.

Olen ollut Suomen tietokirjailijat ry:n Kanta-Hämeen aluevastaava vuodesta 2022 ja jäsen vuodesta 2013. Vedän myös tietokirjailijoiden kirjoitustreffejä verkossa – tervetuloa mukaan!

Toimin monissa rooleissa tutkitun tiedon ja kirjallisuuden kentillä. Olen ollut vuodesta 2018 tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan jäsen. Päätehtävämme ovat tiedonjulkistamisen apurahojen jakaminen ja valtionpalkintoehdotuksen teko. Toimin myös Sanaston kirjallisuuskummina viidelle kansanedustajalle ja vien heille säännöllisesti kirjailijoiden kuulumisia.

Olen julkaissut tutkimusjulkaisujen ja lehtijuttujen lisäksi opaskirjan Tarinallinen journalismi (Vastapaino, 2020). Tällä hetkellä työstän kuolemaan liittyvää narratiivista tietokirjaa.

Luotettava ja monimuotoinen tieto, sivistys ja lukutaito ovat toimivan demokratian perusta. Minulle on tärkeää saada kantaa korteni kekoon, myös tietokirjailijoiden aluevastaavan tehtävässä. Tervetuloa mukaan toimintaamme! Kokoonnumme pääsääntöisesti Hämeenlinnassa, mutta otan kaikki ideat ilolla vastaan.”

Kuva: Mikaela Holmberg

Pirkanmaan aluevastaava on verkkotoiminnan ja viestinnän asiantuntija FT Riitta Suominen, jonka kotipaikka on Tampere.

20.1.2021

”Olen aluetoimikunnan puheenjohtaja ja olen vastannut Tampereen seudun toiminnasta jo parikymmentä vuotta. Yhdistyksessä olen ahkeroinut myös monissa muissa luottamustoimissa: taloudenhoitajana sekä hallituksen ja talousvaliokunnan jäsenenä.

Taustaltani olen suomen kielen tohtori ja pyöritän verkkotoimintaan erikoistunutta viestintätoimistoa Tampereen teknologiakeskuksessa. Olen kirjoittanut oppaita verkkotoiminnasta, viestinnästä ja hallinnon kielestä. Toimin myös Selkokeskuksen asiantuntijana, ja tuorein kirjahankkeeni liittyykin selkokieleen.

Harrastan kaikkea kieleen, kirjoihin, verkkotoimintaan ja tietokirjailijoihin liittyvää. Minut tapaa 24/7 @Kielipoliisina Twitterissä ja Facebookissa, Riittana yhdistyksen Facebook-ryhmässä.”

Päijät-Hämeen aluevastaava on Annamari Saure, jonka asemapaikka on Lahti.

24.1.2022

”Olen Annamari Saure, juuri eläkkeelle jäänyt äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. Suomen tietokirjailijoiden jäsen olen ollut jo vuodesta 1993. Olen siis ollut tietokirjailija jo lähes kolmekymmentä vuotta – ja kirjojakin olen kirjoittanut lähes kolmekymmentä nimikettä.

Pääosin tuotantoni koostuu oppikirjoista: kahdesta äidinkielen ja kirjallisuuden oppikirjasarjasta, luovan kirjoittamisen oppaista ja opetussuunnitelman soveltamiseen ohjaavasta opetuskansiosta. Olen kirjoittanut muun muassa kirjan Haltiakuusen alla suomalaisista kirjailijakotimuseoista ja sille jatkoksi kirjan Mieli ja maisema, joka esittelee nykykirjailijoiden työtiloja. Lähes kaikki tietokirjani olen kirjoittanut osana työryhmää tai työparin kanssa.

Aluevastaavan tehtävä on innostava. Toivon, että voin mahdollistaa kiinnostavia tapaamisia, joissa tietokirjailijat tutustuvat toisiinsa ja toistensa tuotantoon. Alueellisesta verkostoitumisesta on tietokirjailijoille hyötyä ja ennen kaikkea iloa.

Kuva: Jari Suominen

Kaakkois-Suomen aluevastaava on FM Ulla-Maija Sievinen, jonka kotipaikka on Kotka.

”Olen ollut aina kirjoittaja: vähän yli parikymppisenä voitin J.H. Erkon valtakunnallisen runoteoskilpailun. Runokirjani julkaistiin, ja mielestäni siinä meni aivan kaikki pieleen. Lopetin runoilut siihen. Sittemmin olen työskennellyt lehtien toimituksissa oikolukijasta päätoimittajaan, kirjoittanut ruokakirjoja, Suomenlahden ulkosaarten suomalaisten asukkaiden muisteloja, paljon Kotka-aiheisia kirjoja, paikallista poliittista historiaa, oppaita maahanmuuttajille ja näytelmiä.

Olen ollut mukana kaakkoissuomalaisessa kirjoittajatoiminnassa mm. kirjailijayhdistys Paltan ja Pekkas-akatemian kautta. Alue on minulle tuttu: Imatralla asuessani Lappeenrantakin tuli tutuksi. Palasin sieltä kotikaupunkiini Kotkaan, ja Kouvolahan on tuossa pienen matkan päässä.

Koulutukseltani olen filosofian maisteri. Tässä uudessa tehtävässäni haluaisin tuoda tiedon ja ilon pilkahduksia, vakavaakin keskustelua, verkostoitumista ja yhdessäolon mahdollisuuksia yhdistyksemme jäsenille. Minut on aina tunnettu lempinimellä Unski. Ottakaa yhteyttä!”

Keski-Suomen aluevastaavana on Anu Mustonen, jonka kotipaikka on Jyväskylä.

6.11.2015

Kuka?
50-vuotias yliopistoihminen. Kolmen lapsen äiti ja kahden mummi. Lukeminen ja kirjoittaminen ovat olleet aina sekä intohimoja että työtehtäviä. Harrastan myös liikuntaa ja tanssia, puutarhanhoitoa, musiikkia ja matkustamista.

Mikä?
Ihmisestä ja ihmismielestä vahvasti kiinnostunut. Katson ihmistä myös biologisen perspektiivin läpi.

Jäsen
Vuodesta 2002, aluevastaava kesästä 2015.

Mitä teet työksesi?
Olen työskennellyt opetus- ja tutkimustehtävissä vuosina 1990–1997 Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksessa, jossa väittelin mediaväkivallasta vuonna 1997.

Tämän jälkeen siirryin yliopiston viestintäpäälliköksi ja vuonna 2012 yhteysjohtajaksi. Olen myös toiminut mediakasvatuksen erityisasiantuntijana Mannerheimin Lastensuojeluliitossa. Luottamustehtäviini kuuluu Valtion kuvaohjelmalautakunnan jäsenyys.

Minkälaisia kirjoja olet kirjoittanut?
Olen kirjoittanut tutkimusmonografian Aggressio Suomen televisiossa ja oppikirjan Mediapsykologia, mutta kaikkein eniten olen kirjoitellut artikkeleita kokoomateoksiin, muun muassa tieto-, oppi- ja käsikirjoihin sekä lasten tietokirjasarjaan. Olen myös toimittanut muutamia kokoomateoksia.

Mikä on seuraava kirjaprojektisi?
Tällä hetkellä autan emeritarehtoriamme Aino Sallista hänen muistelmateoksensa toteuttamisessa.

Aloitit Keski-Suomen aluevastaavana kesällä 2015, minkälaista toimintaa olet suunnitellut alueelle?
Aloitan kyselemällä jäsenkunnalta, millaista toimintaa se haluaisi. Osana nykyistä työtäni olen kehitellyt kirjakokkarit-konseptia, jossa esitellään uutuuskirjoja suurelle yleisölle. Aluetoiminnassa on tärkeää tavata toisiamme, jakaa ajatuksia ja saada uusia virikkeitä vapaamuotoisissa merkeissä.

Millaisena näet kirjan tulevaisuuden?
Jos jotain voi päätellä oman kolmen lapsen ja kahden lapsenlapsen perusteella, niin kirja näyttää olevan kaikkein suosituin printtimedia. Nuori polvi vaatii kirjoilta paitsi kiinnostavaa sisältöä, myös laadukasta visuaalista toteutusta.

Kuva: Petteri Kivimäki.

18.11.2022

Olen ollut Suomen tietokirjailijoiden jäsen vuodesta 2000 asti. Yhdistys merkitsee minulle kuulumista joukkoon yksinäisellä alalla, koska kirjojen kirjoittaminen sinänsä on usein yksin tekemistä. Toiseksi, jäseneksi kuuluminen merkitsee minulle tietoa ja tietokirjallisuuden kehityksen seuraamista, juridista apua ja monta muuta asiaa, joista esimerkiksi apurahat ovat tärkeitä. Kolmanneksi, jäsenyys tarkoittaa minulle konkreettista yhteyttä muihin tietokirjailijoihin aluetapahtumissa, syys- ja kevätkokouksissa sekä muissa tapaamisissa. Maksava jäsen on asiakasomistaja ja jäsenyydestä on hyötyä.

Olen yliopiston perustajajäsenen teologian maisteri, jolla on toinen tutkinto sekä lukuisia muita lyhytaikaisia koulutuksia. Olen toiminut järjestön nuorisotyön johtajana, opettajana, rehtorina ja nyt Parikanniemisäätiön toiminnanjohtaja. Lisäksi olen ollut neljä kertaa kriisinhallinta- ja rauhanturvajoukoissa. Omat kirjani nousevat tuosta maailmasta. Teologiaa, oppikirjoja, lahjakirjoja nuorille, kirkollista satiiria, henkilökuvauksia rauhanturvaajista ja lastensuojelusta. Omia kirjojani on julkaistu 25 kappaletta ja kokoomateoksia 15, joista kaksi on kesäteatterinäytelmiä. 

Koska olen itse ollut mukana aluetoiminnassa jo aiemmin, katson sitä etelä-savolaisen jäsenen näkökulmasta. Hänellä on oikeus sanoa mitä toivoo, saada kutsu syömään yhdessä ja kertoa omasta työstään. Toiseksi tietokirjojen tieto on tarkoitettu myös muille. Siksi verkostoituminen, olemassaolevien yhteyksien vahvistaminen sekä aktiivinen viestintä ulospäin on aluetoiminnassa tärkeää. Kolmanneksi tietokirjallisuus on saatava paremmin julkisuuteen ja yleiseen tietoisuuteen. Julkisuudessa mututieto (musta tuntuu) ohjaa ajattelua ja keskustelua, kun taas tietopohjainen keskustelu tarkistaa lähteen ja arvostaa tietoa. Siksi toimimme yhdistyksenä esimerkiksi sosiaalisessa mediassa ja pyrimme aktiivisesti saamaan tietokirjallisuutta myös mediaan uutisaiheeksi.

Pohjois-Savon aluevastaava on kuopiolainen yhteiskuntatieteiden lisensiaatti, yrittäjä, ura- ja työhyvinvoinnin valmentaja Marketta Rantama.

16.2.2023

”Olen pitkän linjan HR-ammattilainen. Toimintani keskiössä ovat työyhteisöt, työhyvinvointi ja johtaminen. Valmistuttuani Tampereen yliopistosta toimin 10 vuotta eläkkeiden parissa. Eläkehakemusten äärellä pohdin työssä jaksamista ja keinoja vaikuttaa siihen.

Muutin perheeni kanssa Kuopioon 1990-luvun alussa ja jatkoin opintojani silloisessa Kuopion yliopistossa. HR- ja henkilöstöjohdon tehtävät imaisivat minut mukaansa vuosikymmeniksi. Yliopistoympäristö rohkaisi tutkimaan ”ajattoman työn” vaikutusta työssä kuormittumiseen, mistä aihepiiristä Edita on julkaissut tietokirjani.

Jäin eläkkeelle Itä-Suomen yliopiston henkilöstön kehittämispäällikön tehtävästä vuonna 2020 ja opiskelin digiyrittäjäksi. Toimin yrittäjänä, ura- ja työhyvinvoinnin valmentajana pääteemalla  pitkät ja laadukkaat työurat ja eläkkeeltä töihin. Aihe on ajankohtainen, ja verkkokurssien sisällöntuotannon ohella myös tietokirjan kirjoittaminen kiinnostaa. Olen kirjallisuuden suurkuluttaja ja kirjoitan mielelläni tietokirjakritiikkejä.

Tietokirjailijat on ollut minulle tärkeä yhteisö vuodesta 2016 alkaen. Kiitollisena ja innostuneena otan vastaan Pohjois-Savon alueverkoston vetäjän tehtävän. Tilaisuuksien järjestämisessä aikaisemmat vetäjät ovat jättäneet hyvän toimintamallin, mm. järjestöyhteistyön, minkä otan haasteena vastaan. Toivon aktiivista yhteydenpitoa!”

Kuva: Raija Törrönen

Pohjois-Karjalan aluevastaava on tietokirjailija Marja Simola, jonka kotipaikka on Joensuu.

4.1.2023

”Olen Marja Simola, joensuulainen freelance-tietokirjailija, nykyisin eläkkeellä. Koulutukseltani on filosofian lisensiaatti (maaperägeologi-maantieteilijä) ja valtiotieteen maisteri (kansantaloustieteilijä). Tietokirjoittamisen aloitin opiskeluaikoina 1970-luvun alkupuolella, pääasiassa tietosanakirjojen karttojen parissa, lisäksi kirjoitin joitakin artikkeleita. Sen jälkeen olin mukana kymmenessä tietosanakirjahankkeessa.

Liityin Suomen tietokirjailijoihin 1990-luvulla. Pidän yhdistystä tärkeänä yhdyssiteenä tietokirjailijoiden välillä. Koulutuksissa on tullut paljon uusia näkökulmia ja tietoa. Apurahojakin olen saanut useamman kerran. On myös tärkeää, että yhdistys toimii edunvalvojanamme. Yhdistyksen hallituksen jäsenenä olin vuosina 2004–2011.

Muutettuani Joensuuhun kirjoitin erääseen paikallishistoriaan ympäristöhistoriaosan sekä Joensuun lyseon matrikkeliosan. Minua luultiin historioitsijaksi ja tarjottiin Rajasotilaskotiyhdistyksen 50-vuotishistorian kirjoittamista. Sen jälkeen olen kirjoittanut toistakymmentä järjestöhistoriikkia kokonaan tai osittain. Tietokirjoittamisen sekatyöläisenä olen tehnyt myös pari maantieteen opetusmateriaalipakettia ja näyttelykäsikirjoituksia.

Lukuvuonna 1995–1996 suoritin Helsingin yliopistossa täydennyskoulutuksena selkoviestinnän kurssin. Sen jälkeen olen toiminut Selkokeskuksen kouluttajana ja asiantuntijana, kirjoittanut kuusi selkokirjaa, useita artikkeleita selkokielestä ja selkokielellä sekä mukauttanut selkokielelle mm. esi- ja alkuopetuksen lukukirjoja. 

Aluevastaavana olen toiminut 10 vuotta. Yritän järjestää ohjelmaa jäsenten toiveiden mukaan, mikä tarkoittaa yhteisiä tapaamisia ja esitelmiä. Yhteistyötä olen tehnyt mm. Joensuun kirjaston ja taidemuseon kanssa.”

Etelä- ja Keski-Pohjanmaan aluevastaava on FM Ilkka Mäkelä, jonka kotipaikka on Seinäjoki.

14.12.2023

”Olen 67-vuotias Seinäjoella asuva ja lukiossa työskentelevä äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori, jolla on vaimon lisäksi kolme aikuista poikaa ja kuusi lastenlasta. 

Liityin Suomen tietokirjailijoiden jäseneksi 1990-luvun puolivälissä, kun julkaisin yhdessä Paula Havasteen, Pirjo Hiidenmaan ja Ari Honka-Hallilan kanssa Kieli ja kulttuuri -oppikirjasarjan (Otava) lukioita varten. Teoksen ensimmäisessä osassa mainittiin ’Ilkka Mäkelän viehtymys rantalentopalloon, Volter Kilven Alastalon saliin ja James Joycen Odysseukseen’. Luen ja pelaan lentopalloa vieläkin, ja kunnallispolitiikka on tarjonnut minulle vuosien varrella valtuustokokemusten lisäksi kiintoisia luottamustehtäviä. Olen toiminut mm. vuodesta 2000 Seinäjoen kaupunginteatterin hallituksessa (yhden kauden puheenjohtajana) ja kirjoittanut artikkeleja teatteristamme; vuosiksi 2017–2023 minut valittiin Suomen Teatterit ry:n hallituksen jäseneksi. 

Ensimmäinen aluevastaavana järjestämäni tietokirjatilaisuus oli Seinäjoen uudessa Apila-kirjastossa (yllä oleva kuva), ja aiheena oli tietokirjailijan ja oppikirjan tilanne vuonna 2017. Hyvä yhteistyö kirjaston kanssa jatkuu edelleen 2023, jolloin meillä on syksyllä kaksi tietokirjatapahtumaa. 

Tervetuloa mukaan tilaisuuksiimme!”

Ota yhteyttä Ilkkaan:
ilkka.makela @ netikka.fi 
ilkka.makela @ seinajoki.fi 

Erkki Hujanen 

”Pääsin tietokirjailijoiden jäseneksi 2001. Asuin silloin Jyväskylässä ja olin osallistunut historiateosten kirjoittamiseen. Työskentelin Jyväskylän yliopistossa journalistiikan tutkijana ja opettajana. Koulutukseltani olen maisteri Suomen historiasta ja filosofian tohtori journalistiikasta.

Toimittajana olin ollut muun muassa Pielavesi-Keitele -lehdessä, Savon Sanomissa, Helsingin Sanomissa ja Keskipohjanmaa-lehdessä. Tietokirjailijoiden jäsenyys vahvisti ammatti-identiteettiäni kirjoittajana. Opiskelin tuolloin myös kirjoittamista Jyväskylän avoimessa yliopistossa.

Kalevassa Oulussa olen työskennellyt vuodesta 2005 alkaen uutispäällikkönä, yhteisötuottajana ja nyt pääkirjoitus-mielipide -ryhmän toimittajana. Olen kirjoittanut vuosien varrella joitakin artikkeleita viestinnän alan kirjoihin. Viimeisimmät teokseni ovat raviurheilun elämäkertoja.

Uskon, että kirjoittaminen on ammattitaitoa, jota voi opetella ja siihen voi harjaantua. Siksi kirjoittamista tulee sanoittaa ja kirjoittajan on terveellistä puhua työstään. Kirjoittaminen on prosessi, jossa ilmaisun lisäksi laaja-alainen tiedonhankinta sekä oma kokemustausta usein ratkaisevat tekstin kiinnostavuuden. Ainakin näiden asioiden ympärille haluaisin järjestää vuorovaikutteista ja ajankohtaista toimintaa tietokirjailijoille.”

Katariina Vuori 

”Olen ollut yhdistyksen jäsen vuodesta 2015. Yhdistyksen jäseneksi pääseminen on tarkoittanut minulle kirjailijaidentiteetin vahvistumista, vertaistukea ja apurahojen kautta myös mahdollisuutta tehdä tätä työtä. Suomen tietokirjailijat ajaa meidän tekijöiden etuja, ja tekeekin sen tarmokkaasti!

Olen täysipäiväinen kirjailija. Kirjoitan sekä tietokirjoja että proosaa. Olen julkaissut tusinan verran tietokirjoja ja kolme romaania. Tuotantoani on käännetty eestiksi, unkariksi ja saksaksi. Olen koulutukseltani arkeologi, fysioterapeutti, sanataide- ja kirjallisuusterapiaohjaaja, personal trainer ja olenpa tainnut joskus suorittaa lasketteluopettaja-kurssinkin!

Haluaisin tuoda toimintaan lisää leppoisia, vähemmän virallisia tapaamisia, joissa jäsenet voivat tutustua toisiinsa ja toistensa tuotantoon. Voisimme myös järjestää matalan kynnyksen teemailtoja, joissa esimerkiksi vaihdetaan ajatuksia kirjoitusprosessista, arkistojen käytöstä tai muusta tietokirjailijan työhön liittyvästä aspektista.”

16.8.2023

Lapin aluevastaavana on kirjailija Tittamari Marttinen. 

”Olen päätoiminen kirjailija, ja tuotantooni kuuluu sekä tietokirjoja että kaunokirjallisuutta niin lapsille, nuorille kuin aikuisille. Suomen tietokirjailijoiden jäsen olen ollut vuodesta 2012. Koulutukseltani olen filosofian maisteri Helsingin yliopistosta ja kulttuurituottaja (medianomi yamk) Oulun ammattikorkeakoulusta. Olen syntynyt Kajaanissa, josta lähdin opiskelemaan yleistä kirjallisuustiedettä Helsinkiin. Pääkaupungissa vierähti 30 vuotta. Viimeiset seitsemän vuotta olen asunut Rovaniemellä. 

Kirjailijantyöni olen aloittanut 1990-luvun alussa runoilijana ja lastenkirjailijana. 2000-luvun taiteessa olin mukana Tammen Kultaisen Aapisen ja muiden oppimateriaalien työryhmissä ja näiden kokemusten innostamana aloin kirjoittaa enemmän tietokirjoja. Keskeisiä lapsille suunnatuissa tietokirjoissani ovat olleet sanataidekirjat ja lasten matkaoppaat. Lapsille olen tehnyt myös kasviskeittokirjan ja kirjoittanut nuorille seksuaalisuudesta. Aikuisille olen kirjoittanut mm. arjen anekdooteista ammentavia kirjoja, joista uusimpia ovat Säntilliset vieraat (Avain 2022) ja Tunturit takapihalla (Kirjapaja 2023). Tuorein intohimon kohteeni on narratiivinen tietokirjallisuus. 

Päätoimisen kirjailijantyön lisäksi olen aiemmin ollut erilaisissa kirja-alan töissä sekä mm. Taiteen edistämiskeskuksen läänintaiteilijana ja Suomen Kulttuurirahaston apurahasihteerinä Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan rahastoissa. Olen ollut Suomen Kirjailijaliiton johtokunnassa (2005-2017) ja Taiteen edistämiskeskuksessa useissa eri luottamustoimissa. Tällä hetkellä olen Taiken Lapin taidetoimikunnan puheenjohtaja. 

Suomen tietokirjailijoiden jäsenyys merkitsee minulle hyvää yhteisöllisyyttä ja vahvistaa tietokirjailijan identiteettiäni. Järjestössä toimiminen on tuonut elämääni uusia virikkeitä sekä iloista vuorovaikutusta toisten tietokirjailijoiden seurassa. On ollut hauskaa tutustua ihmisiin, jotka suhtautuvat innostuneesti sekä omaan erityisalaansa että kirjallisuuteen. Tietokirjailijoiden kohtaamisissa on hieno mahdollisuus avartaa omaa maailmaansa. 

Lapin aluetoimintaan haluan tuoda kiinnostavia kohtaamisia ajankohtaisten tai ajattomien aiheiden parissa, lisää hyviä keskusteluja ja lämminhenkisiä tilaisuuksia. 

Kuulen mielelläni jäsenten ajatuksia ja toiveita Lapin alueen toiminnasta. Ollaan yhteydessä!”