Turvaa selustasi, elämäkerturi!

Riitta Korhonen

Tunnettu julkisuuden henkilö halusi itsestään elämäkerran. Kustantamo ehdotti hänelle useita eri kirjoittajia. Ensimmäinen kirjoittaja ei kohteelle kelvannut, toisen kanssa sukset menivät heti alkumetreillä ristiin, kolmas kyllästyi kohteen tuittuiluun. Neljännellä oli lehmän hermot ja yhteistyö käynnistyi. Elämäkerturi luki lähdeaineistoja, haastatteli, kuunteli, nauhoitti, purki nauhoja ja kirjoitti. Meni kevät, meni syksy, meni talvi ja tuli uusi kevät. Käsikirjoitus oli valmis, moneen kertaan tarkistettu ja editoitu. Kustantajan katalogiin ja kirjan kansiin olivat kuvat valmiina ja markkinointisuunnitelma paperilla. Juuri ennen h-hetkeä kirjan kohde yllättäen ilmoitti, ettei kirjaa saa julkaista. ”Liikaa intiimejä asioita, en todellakaan tarkoittanut noin, mistä sinä keksit näitä asioita…” Elämäkertaa ei koskaan julkaistu.

Tapaus on harvinainen mutta ei ainutkertainen. Aika ajoin jo tekeillä ollut elämäkerta jää julkaisematta. Kirjoittaja ja kohde riitautuvat, heille tulee niin pahoja näkemyseroja, ettei yhdessä voida jatkaa. Tällöin useimmiten riittää, että hankkeelle otetaan aikalisä. Aina ei sekään auta. Yrityshistorioissa hankkeiden keskeytyminen on yleisempää kuin henkilöhistorioissa. Etenkin perheyrityksissä yksikin suvun jäsen saattaa estää jo valmiin kirjan julkaisemisen.

Miten käy kirjoittajan? Jääkö hän nuolemaan näppejään? Pitääkö mahdollisesti hankkeeseen saadut apurahat palauttaa?

Apurahoja tuskin tarvitsee palauttaa, kunhan perustelut työn keskeytymiselle ovat vakuuttavat. Kustantamot tulevat useimmiten vastaan ja korvaavat kirjoittajalle jotain, vaikkapa kirjasta saadun ennakon. Ja taitava kirjoittaja voi tietenkin käyttää keräämänsä aineiston ja kirjoittaa siitä vetävän romaanin. Auktorisoitua elämänkertaa hän tuskin ilman kohteen lupaa voi kuitenkaan julkaista.  

Kustannussopimuksen saaminen on aina kirjoittajalle riemun paikka. Ja miksei olisikin, niin häviävän pieni prosentti kirjaideoista päätyy koskaan kirjaksi asti. Mutta riemun hetkelläkin kannattaa kirjoittajan turvata selustansa. Kustannussopimus ei ole vielä varma tae kirjan julkaisemisesta. Kannattaa siis sopia, miten menetellään, jos hanke kirjoittajasta riippumattomista syistä keskeytyy. Kustannussopimuksista tällaista paragrafia ei useinkaan löydy. Mutta sellaisen voi sopimukseen hyvin lisätä.

Riitta Korhonen on tietokirjailija ja toimittaja sekä yhdistyksen hallituksen jäsen.