Turun Kirjamessujen ohjelmajohtajan tehtävässä
Vilja-Tuulia Huotarinen
Tietää: seurata jälkien muodostamaa uraa. Penkereet ovat pöheikköisiä ja tieltä poiketessa voi päätyä tiheikön läpi ojaan. Umpihankea ihannoidaan, vaikka siellä saapas haukkaa lunta.
Mutta miten kaunis on kaivettu, valmistettu tie!
Vanhaa, puun juurien välissä mutkittelevaa kinttupolkua pystyn vastustamaan vain harvoin.
Tieto on yksi rakkaimmista sanoistani. Käytän sitä paljon: tietämistä, tiedostamista, tien löytämistä, tiellä pysymistä. Usein tie näyttää suuntaa. Joku on kulkenut täällä ennen, nähnyt tien tekemisen vaivan, näyttää nyt minulle mahdollisuuden mennä maiseman läpi.
Tehtävä kirjamessujen johdossa tuli eteeni tavallisen kiireisenä tiistai-iltapäivänä puolitoista vuotta sitten. Kysymys yllätti minut, totta kai, mutta en epäröinyt. Olin jo toivonut käsilleni käyttöä, myös muulloin kuin teoksia valmistaessani, ja kirjamessut oli paikkana tuttu: vuosien varrella olin työskennellyt tiskin takana ja edessä, lavalla haastattelijana ja esiintyjänä ja ohjelmien ideoijana, jopa roudarina. Ainoa huoleni oli, voinko jatkaa päätyössäni vapaana kirjailijana. Se oli mahdollista. Sopimus tehtiin. Olin päässyt taas tielle.
Ensimmäiset vierailuni ohjelmajohtajana tein Turun yliopistoon ja Turun arkkihiippakunnan työryhmän luo. Minulle kirjamessut näyttäytyvät valtavana yhteiskunnallisena keskusteluareenana, unien ja unelmien huvipuistona. Kun maailmaa sanoitetaan meille, mielellään monin eri tavoin ja kielin, me ymmärrämme sitä paremmin. Turun yliopiston kanssa käymieni keskustelujen jälkeen minulle valkeni nopeasti, että lavat kannattaa suunnitella uudestaan. Tieto-lava ei ollut enää tuntunut toimijoista mielekkäältä, siellä tieto oli sysätty yhteen nurkkaan. Siirsin tietokirjallisuuden kaunokirjallisuuden tapaan kaikille lavoille. Myös kirjamessujen pitkäaikainen ohjelmajohtaja Jenni Haukio oli aiemmin kokeillut monia keinoja tietokirjojen voimien valjastamiseksi.
Tänä vuonna minulle tärkeitä ohjelmanumeroita ovat Nuorisotutkimusseuran teokset monilajisesta nuorisotutkimuksesta ja nuorisobarometrista. Agricola-lavalla tutkitaan esimerkiksi karhumyyttiä ja mietitään kapitalismin illuusiota, Fiorella nautiskellaan kuninkaallisista naimakaupoista ja etsitään tanssin vaikuttamisen muotoja neurotieteen keinoin, Seitalla lapset saavat tietopaketin jääkautta edeltäneestä kukoistuskaudesta. Perinteisesti hieman hankalana tilana koettu yläkerran Jukola näytti viime vuonna kyntensä kuplien kokoajana. Siellä istutaan pitkää lauantai-iltapäivää luontoaiheisen kirjallisuuden parissa kuuntelemassa keskusteluja haavan ja pöllön elintilasta nykyajan metsissä.
Kotimainen ruotsinkielinen kirjallisuus on erittäin merkittävää. Kirjailijana olen kokenut suomenruotsalaisen kirjallisuuden aina läheiseksi ja onhan toinen kotinikin Suomen lisäksi toisessa pohjoismaassa. Tänä vuonna ruotsinkieliset tietokirjailijat pohtivat mm. Tammisaaren vankileirin kauhuja, aateliston ruokakulttuuria ja Bengtskärin majakan tapahtumia vuonna 1941.
Viime kesänä Islannissa pujottelin laavakivien välissä Berserkjagatalla, saaren vanhimmalla toistaiseksi löydetyllä tiellä, Snæfellsnesin niemimaalla. Tie on tehty hevosen kaviolle sopivaksi, näin on päästy paikasta toiseen paremmin, edistetty yhteyksiä, helpotettu arkea.
Turun Kirjamessutkaan ei joudu raivaamaan reittejä. Kirjat ovat jo tehneet sen messujen puolesta, valinneet suunnan. Niiden pinot loistavat messuhallissa 29.9.–1.10. kuin maamerkit.
Vilja-Tuulia Huotarinen on Turun Kirjamessujen ohjelmajohtaja ja palkittu kirjailija. Turun Kirjamessut pidetään 29.9.–1.10.2023 Turun Messukeskuksessa.
Kuva: Mikko Palonkorpi