Suomi edellä maailmalle

Urpu Strellman

On lokakuu 2017. Istun Frankfurtin kirjamessuilla agents’ centressä – valtavassa hallissa, jossa on vieri vieressä satamäärin pöytiä. Jokaisessa niistä käydään kauppaa kirjojen ulkomaanoikeuksista.

Hallissa käy kuhina. Tapaamisia on aamusta iltaan puolen tunnin välein. Kustantajat, agentit ja skoutit kiirehtivät eri suuntiin, huikkailevat tervehdyksiä, vaihtavat poskisuudelmia.

Helsinki Literary Agency on messuilla ensimmäistä kertaa. Agentuuri on aloittanut toimintansa vuoden alussa, ja minä olen sen ainoa työntekijä. Siinä ei ole mitään ihmeellistä: agentuureja syntyy ja kuolee joka vuosi. Suuri osa on pieniä, yhden tai kahden hengen pajoja.

Nyt on kuitenkin meneillään jotain erityistä. Pöydän ympärillä on tavallista enemmän liikettä. Tapaamisten lopulla näen silmäkulmastani, että pöydän vierellä odottaa vuoroaan taas joku, joka ei ole seuraava tapaamiseni.

”Sinulla on se k-a-l-s-a-r-i-k-a-n-n-i”, saan kuulla. ”Voisitko lähettää minulle materiaalit?” ”Tahtoisin tehdä tarjouksen, tämä on täydellinen meidän listallemme.” ”Pidä minut ajan tasalla huutokaupoista, asiakkaani on tästä erittäin kiinnostunut.”

Skoutit, joiden työtä on kertoa asiakkainaan oleville kustantamoille pinnalla olevista kirjoista, ovat lyöneet rumpua Miska Rantasen seuraavana keväänä ilmestyvästä tietokirjasta Kalsarikänni. Suomalainen opas hyvään elämään. Maailmalla on jo parin vuoden ajan kiinnostanut pohjoismainen elämäntapa. Hygge ja lagom ovat olleet kansainvälisiä ilmiöitä, joista on julkaistu kymmenittäin kirjoja.

Kalsarikännin pitch on helppo tehdä, ja se on täydellinen. Se tarjoaa samalla kertaa kontekstin ja särmän. Lisäksi se on hauska. Suomi ei ole ihan samaa joukkoa kuin muut Pohjoismaat, se sanoo. Suomi on erilainen, outo, suoraviivainen, räväkkä. Ja siellä puhutaan outoa kieltä, jota on mahdoton lausua.

The Danes have hygge.
The Swedes have lagom.
The Finns have kalsarikänni – drinking home alone, in your underwear.

Parin minuutin tauoillani tarkistan sähköposteja, lähetän materiaaleja edelleen ja pyöritän kolmea huutokauppaa. Helsingin Sanomat soittaa: olen kehottanut Kustantamo S&S:ää tiedottamaan kotimaassa siitä, että heidän kirjansa on kansainvälisen kustannusmaailman parrasvaloissa.

Uusi agentuuri saa lentävän lähdön: sillä on yksi messujen puhutuimmista kirjoista.

***

Kalsarikänni-tapaus osoittaa monta asiaa. Yksi niistä on se, että suomalaisella tietokirjallisuudella on maailmalla aitoja mahdollisuuksia. Menestys vaatii kuitenkin panostuksia.

Ensimmäinen ylitettävä kynnys on kieli. Näytekäännöksille on olennaista saada nykyistä enemmän rahoitusta. Kaikki tietokirjallisuuden lajit eivät ole näytekäännöstukien piirissä, ja tuet ovat ylipäänsä liian pieniä tarpeeksi laajojen näytteiden käännättämiseen.

Toinen kynnys on oikeuksia myyvien tahojen pieni määrä ja koko. Kun resurssit ovat niukat ja toiminnan kasvattamiseen ei ole tarjolla mainittavaa tukea, monen kirjan potentiaali jää käyttämättä.

Yhteiselle strategialle tietokirjojen ulkomaanviennin kasvattamiseksi olisi tarvetta.

Kuva: Ismo Jokinen

Urpu Strellman on kirjallisuusagentti, joka on työskennellyt pitkään kustannuspäällikkönä ja kustannustoimittajana.