Miksi diktaattorit vihaavat tietokirjoja?

Karo Hämäläinen

Tietokirjat ovat ikäviä, haitallisia ja tekevät asiat hankalammiksi. Ilman tietokirjoja olisi paljon helpompaa ja miellyttävämpää.

Nimittäin diktaattoreilla, sijoitushuijareilla, taikavarpukauppiailla ja muilla helppoheikeillä. Harhaanjohtajat sumuttavat ihmisiä helpoilla vastauksilla, jotka tiivistyvät mieleen tarttuvaan iskulauseeseen. He kertovat tunteisiin vetoavia tarinoita ja valjastavat ne propagandansa välineiksi. Omaa asiaansa ajaessaan he nostavat näyttävästi esiin kantaansa tukevia todisteita ja ummistavat silmänsä vastakkaisilta tutkimustuloksilta, argumenteilta ja näkemyksiltä. He saavat valheen näyttämään todelta ja mahdollisen ainoalta mahdolliselta.

Tietokirja on penisilliiniä tietämättömyyden bakteereja vastaan. Jos tietää, ei tule niin helposti huijatuksi, ei altistu liioitellulle myyntipuheelle, ei niele propagandaa. Tietävä osaa kyseenalaistaa ja haluaa kysyä lisää. Lukeva ihminen ymmärtää, ettei maailma ole mustavalkoinen.

Tietokirjassa on 50 harmaan sävyä. Tietokirjan kallein vaihe on sen kirjoittaminen. Suomen tietokirjailijat esittää, että tietokirjallisuuden kirjastoapurahojen määrä nostettaisiin 2,5 miljoonaan euroon vuodessa. Se vastaa 120 tietokirjailijan työvuotta. Silti se on vain yksi kuudeskymmenesosa yhden hävittäjän hankintahinnasta.

Elinvoimainen ja monipuolinen tietokirjallisuus on demokratian puolustusvoima. Sivistyneessä ja literaatissa yhteiskunnassa diktaattoreilla ei ole mahdollisuuksia.

Hetkinen. Jos nyökyttelit kiltisti, lopeta!

1930-luvun Saksa oli yksi maailman edistyneimmistä yhteiskunnista, jonka koululaitosta pidettiin maailman parhaana. Saksalaiset keksinnöt muuttivat maailmaa. Köyhistä oloista tuleville mahdollistettiin yliopisto-opinnot. Kuitenkin Adolf Hitler kykeni muutamassa vuodessa muuttamaan maan natsivaltaiseksi ja viemään sen sotaan. Kuinka mahdoton on mahdollista?

Kysymyksen esittää Jim Powell Forbesissa julkaistussa kolumnissaan How Dictators Come To Power In A Democracy – ja esittää pitkästi ja perustellusti useita selityksiä. Tuskin tarvitsee mainita, että Powell on paitsi historioitsija myös tietokirjailija.

Tietokirja ei tiivisty motivaatiosloganiksi eikä sorru yksiulotteiseksi hurmokseksi. Tietokirja kysyy, yrittää vastata ja saa lukijan etsimään lisää tietoa. Tietokirja tietää, ettei tiedä kaikkea. Se on arvokas tieto.

Kuva: Jussi Ratilainen / Otava

Karo Hämäläinen on monipuolinen kirjoittamisen ammattilainen ja kirjallisuuslehti Parnasson vastaava tuottaja.