Maailmaa muuttava tietokirja vaatii työtä, aikaa ja resursseja

Tiina Raevaara

Oli aika, jolloin internetin ajateltiin tekevän tietokirjallisuuden turhaksi.

Ajatukseen sisältyi montakin virheolettamaa. Yksi oli se, että tietokirja olisi vain jonkinlainen tiedon luettelo. Toinen oli, että ihmiset tarvitsisivat tietoa nimenomaan yksittäisinä murusina, juuri sellaisina, jotka voisi esittää vaikkapa luettelona.

Tietokirjojen julkaiseminen olisi turhaa, kun ihmiset ikään kuin kokoaisivat omat tietokirjansa nettiä selatessaan.

Nyt tuollainen ajattelu lähinnä naurattaa. Toisaalta siitä on saattanut koitua paljon hyvääkin: ehkä moni kirjailija ja kustantaja on joutunut miettimään aiempaa huolellisemmin, mikä todella on merkityksellistä tietokirjallisuutta.

Ihmiset tarvitsevat huolella rakennettuja, tieteelliseen tietoon perustuvia näkemyksiä maailman ja ihmiskunnan tilasta. Aikoinaan yksi sellainen oli Rachel Carsonin Äänetön kevät. Ilmestyessään vuonna 1962 kirja räväytti maailman silmille sen, millaisen ympäristökatastrofin hyönteismyrkyt olivat aiheuttaneet.

Vuodesta 1962 ihmiskunnan ja planeettamme koettelemukset eivät ole ainakaan yksinkertaistuneet. Luonnon monimuotoisuuden romahtaminen, ilmastonmuutos, globaali eriarvoisuus, muuttoliikkeet ja vaikkapa pandemiat vaativat auetakseen monen eri tieteenalan tuottamaa ymmärrystä.

Merkityksellinen tietokirja ei tarjoa pinnallista tietoutta, vaan jotain paljon syvempää: se analysoi ilmiöiden syitä ja seurauksia, katsoo menneisyyteen ja pyrkii ymmärtämään tulevaa, tarkastelee ihmistä ja ihmisen muuttuvaa roolia suhteessa muuhun olemassa olevaan.

Merkityksellinen tietokirja auttaa lukijaa näkemään pintaa syvemmälle. Poliittista päättäjää se auttaa tekemään parempia, perustellumpia ratkaisuja. Tieteentekijöitä se auttaa näkemään mekanismeja, jotka kaipaisivat lisää tutkimusta.

On selvää, etteivät suuret, tärkeät tietokirjat synny kovin helposti. Jokainen työvaihe on hidas ja vaatii paljon vaivaa.

Tietokirjailijan pitää sukeltaa materiaaliin, kyetä lukemaan eri tieteenalojen tekstejä ja nähdä niissä olennainen. Tämä ei ole edes ilmaista: valitettavasti osa tieteellisestä tiedosta on edelleen paksun maksumuurin takana. Kirjastonkaan kautta kaikki tieto ei löydy ilmaiseksi. Tietokirjailija tarvitsee kunnon resurssit.

Hajanaisen tietomassan yhdistäminen näkemykselliseksi synteesiksi vaatii rauhaa. Ei auta, vaikka kirjoittaja kuinka osaisi nopean kymmensormijärjestelmän: aikaa ei vie tekstin naputtaminen vaan ajattelu. Pitää rakentaa ja purkaa, hajottaa osiin ja kursia taas kasaan.

Tämän kaiken vuoksi on turhauttavaa, että Suomessa myönnetään apurahoja tietokirjallisuudelle vain lyhyiksi pätkiksi. Maailmaa on kovin raskasta muuttaa kolmen kuukauden työllä tai iltaisin päivätyön ohessa.

Kolmen vuoden päätoimisella työllä maailmaa ehkä jo muutettaisiinkin. Taiteilijoille monen vuoden apurahoja osataan jo myöntää: aivan samanlaista tukea tarvitsevat tietokirjailijatkin.

Tarvitsemme laadukasta tietokirjallisuutta aina vain kipeämmin, mutta se ei synny ilman panostusta.

Tiina Raevaara on FT, kirjailija sekä työelämäprofessori Turun yliopistossa.

Kuva: Jussi Helttunen.