Jonkun näitäkin töitä on tehtävä
Olen työskennellyt käytännössä koko työurani lasten- ja nuortenkirjallisuuden vapaana asiantuntijana – kriitikkona, tutkijana, tietokirjailijana ja kouluttajana. Ilman eri tahoilta vuosien mittaan saamiani apurahoja toimenkuvani olisi eittämättä jäänyt kapeaksi ja pintapuoliseksi. Apurahaa en ole koskaan pitänyt itsestäänselvyytenä: jokainen uusi hakemus edellyttää aina uutta idearikasta hankesuunnitelmaa, joka huomioi kulloisenkin rahaston, säätiön tai yhdistyksen asettamat, toisinaan vuosittain muuttuvat reunaehdot tai painotukset. Tulisieluisuus ja kutsumustyö ovat 2020-luvulla jo ylen vanhakantaisia käsitteitä, mutta niistä on eittämättä apua nykytilanteessa, kun kilpailu apurahoista on entistä ankarampaa. Oma mottoni on ollut jo pitkään ”Jonkun näitä töitä on tehtävä. Ja jos ei siihen usko, niin ei ole mitään”.
Kotimainen lasten ja nuorten tietokirjallisuus elää huippuvuosiaan: monet tutkijat ja muut eri alojen asiantuntijat tekevät kunnianhimoisia tietokirjoja, jotka myös kuvitetaan aiempaa laadukkaammin. Olen erityisen iloinen siitä, että kuvitus saa entistä useammin olla tekstin rinnalla tasa-arvoisena kertojana ja tiedon havainnollistajana.
Uudet tietokirjat saavat kuitenkin hyvin satunnaisesti ansaitsemaansa huomiota mediassa. Kyse on kumuloituvasta ongelmasta: kuinka nykytilanteessa taataan, että lastenkirjallisuus ja -kulttuuri näyttäytyisivät myös tulevien tietokirjailijoiden, tutkijoiden ja kriitikoiden silmissä sekä houkuttelevana että taloudellisesti edes jossain mitassa turvatun toimeentulon osalta varteenotettavana erikoistumisalueena?
Valtakunnallisissa hankkeissa ja kampanjoissa on käytetty jo miljoonia euroja lasten ja nuorten liikuttamiseen ja luetuttamiseen, mutta perushuoli heidän heikentyneestä hyvinvoinnistaan tuntuu silti jatkuvasti lisääntyvän. Vastuu lapsen kasvusta ja kehityksestä on vanhemmilla, ja heidät pitäisi havahduttaa omaksumaan arkeensa yksi helposti toteutettava ja käytännössä aivan ilmainen päivittäinen rutiini: lukea ääneen lapselle ja lapsen kanssa, keskustella luetusta ja ihmetellä maailmaa yhdessä. Ja näihin lukuhetkiin sopivat satujen ja seikkailuiden lisäksi vallan mainiosti myös tietokirjat!
Päivi Heikkilä-Halttunen
Päivi Heikkilä-Halttunen on lasten- ja nuortenkirjallisuuteen erikoistunut kriitikko, tutkija ja tietokirjailija. Heikkilä-Halttunen on saanut Suomen tietokirjailijoiden puolivuotisen apurahan huhtikuussa ilmestyvään tietokirjaansa Lue lapselle kuvaa ja tarinaa – Monikäyttöinen kuvakirja kotona, varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa (Etana Editions).
Suomen tietokirjailijoiden kevään 2025 apurahahaku on käynnissä 15.3. saakka.