Me tarvitsemme pitkää tekstiä

Rosa Meriläinen

Muistan, kun nuorena pidin muutaman viikon mediapaaston. Halusin varjella aivojani päivittäismedian luomasta harhasta, jossa asiat voidaan laittaa tärkeysjärjestykseen niiden uutisarvon mukaan. Luin sen sijaan tietokirjoja ajankohtaisista aiheista. 

Sitä oikein hätkähtää ajatusta, että ajattelin ihan vain Hesarin lukemisen aamuisin kannesta kanteen olevan toimi, joka viekoittelee ajatteluani lyhytjänteisille urille, jos en välillä siitä irrottaudu ja syvenny vain pitkiin teksteihin. Nykyään monille tuntuu olevan vaikeaa jo ihan päivän lehdenkin lukeminen, ja lehti kulutetaankin mieluiten algoritmien tarjoilemassa järjestyksessä, muutamaa klikkiotsikkoa klikkailemalla.

Aamun tärkein rutiinini on varjella aivojani päivän lehdellä, paperi-Hesarilla. Kun työpäivä kuitenkin usein alkaa ruudun ääressä, edes aamiainen on ruudusta vapaa. Luen myös päivittäin sekä proosaa että runoja. Kaunokirjallisuus vie kieleen ja mieleen, jota tarvitsemme pysyäksemme ihmisenä emmekä suorituskoneena.

Tietokirjat ovat osa viikoittaista lukurutiiniani, eikä ole niin väliksi, ovatko ne ajankohtaisia vai vanhentuneita. Työpaikan kirjahyllystä on joskus hauska poimia joku kerta kaikkisen ajasta jälkeen jäänyt sosiaalipoliittinen tietokirja ja muistella, että aivan, näistähän asioista silloin kovasti puhuttiin. Silloin maailma näytti asiantuntijan silmään tältä.

Vanha kirjallisuus taistelee sitä koulu- ja sivistysvastaista ajatusta vastaan, että kaikesta pitäisi olla jotain välitöntä hyötyä. Jos minkä tahansa tietokirjan lukeminen tuntuu raskaalta päiväpuhteelta, tarvitaan suuri yhteiskunnallinen ryhtiliike keskittymiskyvyn palauttamiseksi. 

Rosa Meriläinen on Kulttuuri- ja taidealan keskusjärjestö KULTA ry:n pääsihteeri. 

Meriläinen esiintyy Vanhan kirjallisuuden päivillä lauantaina 28.6. klo 14.15 Elämäni tietokirjat -haastattelussa, jossa Meriläinen kertoo hänelle tärkeistä tietokirjoista elämänsä varrelta. 

Kuva: Johannes Romppanen